Lake Baikal

Moikka!

Kaiken nakosta ollaan jo nahty ja tehty.

Kazanista jatkettiin matkaa kohti Tyumenia missa oltiin vasta illalla. Juna Krasnoyarskiin lahti vasta 05.00, joten meilla oli yo aikaa pyoria Tyumenissa. Mietittiin myos yopymista aseman kupeessa olevassa majatalossa, mutta oli kiskuri hintainen, kun tarve oli vain 9 tunnille. Tyumen oli todella siisti kaupunki moneen muuhun verrattuna. Kadut oli puhtaita, puut ja puistot hoidettuja seka rakennukset hyvassa kunnossa. Johtuen varmasti siita etta kaupunki on rikastunut oljylla. Evaat junaan ja asemalle pelaamaan yatzya.

Krasnoyarskiin saavuttiin paikallista aikaa puolelta paivin ja kuten tapana meilla oli yopaikka Pavelin tyttoystavan luona. Loydettiin paikka ja siellahan koko perhe asusteli. Kaytiin kesamokilla eli datchassa pyorahtamassa ja illaksi kaupunkiin kavelylle. Krasno sijaitsee luonnonkeskella joten toisena paivana lahdettiin luonnonpuistoon Pavelin kanssa. Jaakauden muokkaamat valtavat kivet oli kohteemme, stolbyt paremmin sanoen. Suht rankkaan kavelya yli 6 tuntia ja illalla lepo teki hyvaa.
Mainittakoon viela etta ekana iltana seka mina etta Ville havittiin 4-vuotiaalla Mishalle shakissa mennen tullen, osittain varmasti siksi etta Mishalla oli omat fantasia saannot. Pitanee harjoitella.

Irkutskiin matka kesti 18 tuntia missa yo valissa. Illalla perilla ja oikean bussin metsastysta Deniksen kampille missa odotti ilmainen katto paan paalle. Denis itse oli yo tyossa, mutta Moskovalainen reissaaja avasi oven meille. Vaihdettiin kuulumiset ja syotiin iltapala. Aamulla oli aikainen lahto bussi asemalle. Yolla ei meinannut saada unta kun aikaero Moskovan ja Irkutskin valilla on jo 5 tuntia. No, pari tuntia tuli nukuttua kuitenkin.
Bussi asemalla viileassa aamussa loydettiin minivani kohti Olkhonin saarta ja ennen sen lahtoa oli viella aikaa nostaa rahaa seka ottaa evasta reppuun. Todella pomppuinen matka kesti 7 tuntia pysahdyksineen. Otettiin ensimmainen hostelli koko Venajalla olo aikanamme ja paatettiin viipya 5 yota, jotta saataisiin hieman hengahtaa ja rauhassa katsella Baikalin ymparistoa.

Olkhon Island on noin 72km pitka ja 20km levea, joten koluamista riittaa. Kylamme on Khuzir ja tama on tallainen pikku puutalokyla. Oikein viihtyisa.
Valtava Baikal on aivan vieressamme ja puhaltaa raikasta tuulta paivisin muuten helteiseen ilmaan, yot on himen viileita.
Maastopyoratkin vuokrattiin ja koko paivahan siina taas meni kun sotkettiin toiselle rannalle ja takaisin. Hurjia nousuja, kauheita laskuja ja komeita maisemia. Pitkaan aikaan ei ole ollut noin hauskaa pyoran selassa kun laskee alamakia viittakymppia ja vesi lentaa silmista. Onneksi ei kaaduttu. Tuli myos uitua Baikalissa ja vesi oli noin 15c, mika piristi kummasti keskella paivaa.

Nyt vaan lepaillaan koska huomenna on luvassa tutkimus-matka saaren poihjois paatyn, missa kuulemma parhaat maisemat, saas naha.

Taalta lahdetaan viikonlopussa kohti Irkutskia ja sielta juna Ulan-Udeen.
Ohessa muutama kuva pitkin matkaa.